perjantai 5. elokuuta 2011

Täällä ollaan!

Käsityöt ovat intohimoni (muutaman muun intohimon ohella) ja nyt tuntui juuri sopivalta ajalta jakaa tämä tunne kaikkien muiden kanssa!

Parhaillani etsin vuodentakaisen (!) muuton jäljiltä käsityötarvikkeitani parempaan talteen ja haaveilen sisustavani kellariin pannuhuoneeseen oman askartelunurkan. Tähän saakka olen satunnaisen saamattomuuden vallatessa aikani vedonnut käsitöiden tekemisen tilaavievyyteen ja siihen, etteivät tarvikkeet ole olleet näppärästi esillä - tulevaisuudessa en voi mennä enää tämän syyn taakse piiloon... :)

Käsitöiden ollessa kyseessä en ole nirso, vaan rakastan ihan kaikenlaista näperrystä! Enimmäkseen neulon (ja varsinkin suurella ihastuksellani hahtuvalangalla), koska työt valmistuvat nopeasti (etenkin kun pitää ne sukissa ja kaulaliinoissa villatakkien sijaan) ja koska ne on helppo pitää mukana. Ompelukonekin on ahkerassa käytössä aina ajoittain, sillä aikaisemmin se valtasi koko keittiön ruokapöydän ihan niin pitkäksi aikaa, että tuli valmista, eikä tämä erityisesti ilahduttanut muuta perhettä. Olihan se kurjaa ulkoistaa ruokailut olohuoneen matolle, kun äidillä oli operaatio meneillään... :) Jatkossa oman nurkkani myötä tämäkin evakko on historiaa ja saan pitää kaiken levällään juuri niin kauan kuin tarve vaatii - mikä ihana vapaus! :D

Koska käsityöt ovat minulle rakas harrastus, osaan arvostaa myös muiden töitä. Olenkin pahoillani, kuinka vaikeaa Suomessa on käsityöllä elää - työtä sinänsä arvostetaan, mutta siitä ei olla valmiita maksamaan. Oman brändin luominen ja saaminen ihmisten tietoisuuteen on vaikeaa ja vain harvat pääsevät sillä kunnolla tienaamaan. Käsityöläisyyden luonne taitaa olla aika lailla kutsumus, mutta kyllä siten leipänsä pitäisi pystyä ansaitsemaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti